CFD-kulut: spread, yönylirahoitus ja komissiot

”Komissioton” kuulostaa ilmaiselta. CFD-kaupassa se tarkoittaa yleensä vain sitä, että kulu on piilotettu johonkin muuhun kuin komissioon. Kulut ovat silti olemassa, ja ne maksaa treidaaja.

CFD eli hinnanerosopimus on sopimus kohteen hinnanmuutoksesta: et omista osaketta tai indeksiä, vaan sovit välittäjän kanssa sen hinnan muutoksesta. Perusteet ovat artikkelissa mikä on CFD. Tässä artikkelissa keskitytään siihen, mitä kaupankäynti maksaa.

Kulut eivät näytä isoilta yksittäin. Ongelma on, että ne kertyvät jokaisesta treidistä ja osa niistä jokaisesta yöstä. Lopussa on laskuesimerkki, joka näyttää, miten pieni päiväkulu kasvaa kuukaudessa.

Kulujen kolme kerrosta

CFD-kaupan kulut voi jakaa kolmeen ryhmään:

1. Spread. Ero osto- ja myyntihinnan välillä. Se maksetaan, kun positio avataan.
2. Rahoitus. Yönylirahoitus, jota veloitetaan tai joskus hyvitetään jokaiselta yöltä, kun vivullinen positio on auki.
3. Muut maksut. Komissiot, valuutanvaihtokulut ja tilin ylläpitoon liittyvät maksut, kuten inaktiivisuusmaksu.

Kaikilla välittäjillä ei ole kaikkia kerroksia. Jokin kerros löytyy kuitenkin aina, koska välittäjä tekee tätä työkseen eikä harrastuksena.

Spread: ostohinnan ja myyntihinnan ero

Spread tarkoittaa ostohinnan ja myyntihinnan erotusta. Ostat korkeammalla hinnalla ja myyt matalammalla, joten jokainen positio alkaa pienellä tappiolla.

Esimerkki: indeksin myyntihinta on 19 999 ja ostohinta 20 001 pistettä. Spread on 2 pistettä. Jos ostat ja myyt heti, häviät nuo 2 pistettä, vaikka markkina ei liikkunut mihinkään.

Spreadista kannattaa tietää kolme asiaa:

• Se ei ole aina sama. Usein se levenee, kun markkina on hiljainen tai kun uutiset liikuttavat hintaa nopeasti.
• Se maksetaan jokaisessa treidissä. Kymmenen treidiä päivässä tarkoittaa kymmentä spreadia.
• Se on yleensä suurin kulu lyhyissä treideissä. Siksi spread painaa eniten päivätreidaajalla. Eroista lisää artikkelissa päivätreidaus vs. swing-treidaus.

Spreadin hinnan näkee helpoiten, kun sen muuttaa euroiksi. Oletetaan, että spread on 2 pistettä ja positio on kokoa 1 € per piste. Yksi treidi maksaa silloin 2 €. Jos teet päivässä viisi treidiä, spreadia kuluu 10 €. Kahdenkymmenen kaupankäyntipäivän kuukaudessa se on 200 €. Yksittäinen treidi ei tunnu missään, kuukausi tuntuu.

Spread kertoo myös, kuinka pitkä matka on nollaan. Kun positio aukeaa, hinnan pitää ensin liikkua spreadin verran sinun suuntaasi, ennen kuin olet omillasi. Mitä lyhyempi tavoite, sitä suurempi osa siitä menee spreadiin.

Yönylirahoitus: miten se lasketaan ja miksi se kertyy

Yönylirahoitus tarkoittaa kulua, joka veloitetaan, kun vivullinen positio pidetään auki kaupankäyntipäivän yli. Siitä käytetään myös nimiä rahoituskulu ja swap.

Miksi sellainen on? Vivullisessa positiossa sidot vain marginaalin eli vakuuden, mutta altistut koko position arvolle. Käytännössä välittäjä rahoittaa erotuksen, ja rahoituksella on hinta.

Yleisellä tasolla laskutapa menee usein näin:

1. Otetaan viitekorko. Viitekorko on markkinakorko, johon rahoitus sidotaan, ja se riippuu yleensä position valuutasta.
2. Lisätään välittäjän oma marginaali. Tämä marginaali on välittäjän katteen osa, ei sama asia kuin vakuutena oleva marginaali.
3. Vuosikorko jaetaan vuoden päivillä, jolloin saadaan päiväkorko.
4. Päiväkorko kerrotaan position nimellisarvolla.

Lyhyessä positiossa (short) laskutapa voi olla toisin päin, ja kulu voi olla pienempi tai jopa hyvitys. Se riippuu korkotasosta ja välittäjän ehdoista. Myös vuoden päivien määrä ja viikonloppujen käsittely vaihtelevat välittäjittäin. Joillakin välittäjillä viikonlopun yöt veloitetaan yhtenä arkipäivänä.

Tässä on kulun koko juju: korko lasketaan nimellisarvosta. Jos 1 000 €:n marginaalilla pidät auki 20 000 €:n position, maksat rahoitusta 20 000 eurosta.

Moni huomaa rahoituskulun vasta tiliotteelta. Yksittäinen päivän rivi on pieni, mutta kun positio on ollut auki viikkoja, riveistä kertyy summa, jota kukaan ei laskenut etukäteen.

Komissiot ja valuutanvaihto

Komissio on erillinen kaupankäyntimaksu, joka veloitetaan position avaamisesta, sulkemisesta tai molemmista. Se on yleisempi osake-CFD:issä kuin indeksi- tai valuutta-CFD:issä. Komissio voi olla prosentti kaupan arvosta, kiinteä summa tai jokin niiden yhdistelmä, usein vähimmäismaksulla.

Komissioton CFD ei ole ilmainen. Silloin välittäjän tulot tulevat yleensä spreadista ja rahoituksesta. Kumpi malli on halvempi, riippuu siitä, kuinka usein ja kuinka isoilla summilla käyt kauppaa.

Valuutanvaihtokulu tulee, kun kohde on eri valuutassa kuin tilisi. Jos tili on euroissa ja käyt kauppaa dollarimääräisellä CFD:llä, voitot ja tappiot muunnetaan euroiksi. Muunnoksessa välittäjä voi käyttää kurssia, jossa on oma lisänsä. Kulu ei näy erillisenä rivinä yhtä selvästi kuin komissio, joten se jää helposti huomaamatta.

Oletetaan esimerkiksi, että komissio olisi 0,1 % kaupan arvosta sekä avauksessa että sulussa. Luku on keksitty. Silloin 5 000 €:n osake-CFD-positio maksaisi avauksessa 5 € ja sulussa noin 5 €, yhteensä noin 10 €. Spread ja rahoitus tulisivat vielä tämän päälle.

Lisäksi joillakin välittäjillä on inaktiivisuusmaksu. Se tarkoittaa maksua tilistä, jolla ei ole käyty kauppaa tietyn ajan sisällä. Unohtunut tili voi siis hiljalleen syödä itsensä.

Laskuesimerkki: indeksi-CFD auki 1, 10 ja 30 yötä

Yhden yön kulu on pieni. Kuukaudessa se vie lähes kymmenesosan siitä rahasta, jonka sidoit positioon. Indeksin pitää nousta yli 92 pistettä, jotta pääset nollaan. Siksi CFD sopii huonosti pitkäaikaiseen omistamiseen, vaikka sillä teknisesti voi niin tehdä.

Kulut myös kasvavat vivun mukana, vaikka marginaali pysyisi samana. Jos samalla 1 000 €:lla pitäisi auki kaksi kertaa isompaa positiota, rahoitus olisi kaksinkertainen. Vipu ei siis pelkästään suurenna voittoja ja tappioita. Se suurentaa myös laskua, joka tulee joka yö riippumatta siitä, menikö treidi oikein.

Mun mielestä tämä on kulu, jonka moni oppii vasta tiliotteelta. Halvempi tapa on laskea se etukäteen.

Mistä kulut löytää välittäjän hinnastosta

Välittäjän hinnasto tai kuluerittely on se dokumentti, joka ratkaisee. Tässä artikkelissa olevat luvut ovat vain esimerkkejä laskutavasta. Kun luet hinnastoa, etsi ainakin nämä:

• Spread: tyypillinen vai vähimmäisspread, ja millä tuotteella.
• Yönylirahoitus: mihin viitekorkoon se sidotaan, paljonko välittäjän marginaali on, kuinka monella päivällä vuosikorko jaetaan ja miten viikonloput veloitetaan.
• Komissiot: prosentti, kiinteä summa vai vähimmäismaksu, ja veloitetaanko avauksessa, sulussa vai molemmissa.
• Valuutanvaihto: onko muunnoksessa lisä ja kuinka suuri.
• Tilin maksut: inaktiivisuusmaksu, nostomaksut ja mahdolliset muut kulut.

Kun vertaat välittäjiä, vertaa omalla treidityylilläsi. Jos teet paljon lyhyitä treidejä päivän sisällä, spread ja komissiot ratkaisevat. Jos pidät positioita auki viikkoja, rahoitus nousee tärkeimmäksi. Jos käyt kauppaa dollarimääräisillä kohteilla euromääräiseltä tililtä, valuutanvaihto on mukana jokaisessa voitossa ja tappiossa. Sama välittäjä voi olla yhdelle halpa ja toiselle kallis.

Kirjaa kulut myös omaan treidauspäiväkirjaan. Moni laskee voitot ja tappiot hinnan perusteella ja unohtaa kulut. Silloin strategia näyttää paperilla paremmalta kuin tilillä.

Joillakin välittäjillä on myös laskuri, joka näyttää rahoituskulun ennen kuin avaat position. Se kannattaa katsoa ennen treidiä, ei sen jälkeen.

Alustojen kuluja verrataan vertailusivuilla, esimerkiksi eToro vs. Plus500 ja paras CFD-välittäjä. Niissä luvut tulevat alustojen omista tiedoista ja tarkistetaan erikseen.

Usein kysytyt kysymykset